Minulleko bulldoggi?

 

Oletko aina haaveillut kaverista, joka ei arvostele eikä nalkuta, ei ole koko ajan mankumassa, on suurpiirteinen ja elämää rakastava, tarpeen tullen rohkea ja riehakaskin?  Oletko ajatellut, että hankkisit joskus koiran, joka olisi luonteeltaan mahdollisimman persoonallinen ja paranisi vain iän myötä?

 

Ehkäpä englanninbulldoggi voisi olla juuri sinun rotusi. Lue lisää ja ihastu rotuun, joka on ainutlaatuinen.

 

Taistelukoirasta lempeäksi seuralaiseksi

 

Hyvin usein mielikuva, joka ihmisille tulee ensimmäiseksi mieleen englanninbulldoggista, on julma taistelukoira. Onhan bulldoggi, varsinkin suurikokoinen uros aika hurjan näköinen kaveri. Bulldoggissa on voimaa ja vauhtia, se ei aina itse tiedosta miten roteva koira se on. Bulldoggin hapan ilme, josta britit käyttävät osuvasti nimeä sourmug antaa sille rotua tuntemattoman silmissä helposti luotaantyöntävän leiman.

 

Mutta menepä rapsuttamaan bulldoggia, niin saat itsellesi varmasti ystävän! Bulldoggi on huomattavasti mainettaan parempi, lempeä seurakoira joka rakastaa erityisesti lapsia.

 

Englanninbulldoggi on vanha vakiintunut rotu, jonka alkuperä ei ole tarkoin tiedossa. Nimensä mukaisesti se on peräisin Englannista ja yleisesti uskotaan, että sen sukujuuret juontavat vanhoihin muinaiskreikkalaisiin molossikoiriin, joita foinikialaiset kauppiaat toivat Brittein saarille kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. ne olivat suuria ja raivokkaita koiria, joita käytettiin mm. sotakoirina ja taistelemaan näytöksissä muita eläimiä vastaan.

 

Nykyisen englanninbulldoggin uskotaan periytyneen ns. alauntista, jota teurastajat käyttivät vahtimaan teuraseläimiä ja ärsyttämään niitä ennen lahtausta. Roomalainen Claudius kirjoitti noin vuonna 400 ”brittiläisistä koirista, jotka vetävät härän turvan maahan”, ja piti niiden rohkeutta ja hyökkäyshalua erityisen suurina. Aina 1200-luvulta lähtien bulldoggikantaisten koirien tiedetään osallistuneen häränjahtaamisen Stamfordissa.

 

1500-luvulta lähtien erilaisissa yhteyksissä Englannissa esiintyivät sanat ”Bond Dogge” ja ”Bull Dogge”. Näitä koiria käytettiin eläintaisteluissa, jotka olivat suosittuja vedonlyöntikohteita. Eläintaistelut kiellettiin lailla vuonna 1835. Bulldoggi jäi rotuna työttömäksi ja oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Joukko englantilaisia koiraharrastajia alkoi kuitenkin määrätietoisesti tehdä rodusta yhteiskuntakelpoista karsimalla pois sen hyökkäyshalun ja korvaamalla sen lempeydellä.

 

Tiesitkö tämän?

 

The Bulldoc Club Inc. perustettiin Englannissa vuonna 1875. Vuonna 1876 laadittiin ensimmäinen englanninbulldoggin rotumääritelmä, lajissaan maailman vanhin. Rotumääritelmään on tämän jälkeen tehty vain pieniä muutoksia.

 

1900-luvulla englanninbulldoggin erityispiirteet ovat korostuneet ja sen massiivisuus on lisääntynyt.

 

Tällä hetkellä bulldoggin käyttäytyminen on kaukana alkuperäisestä taistelukoirasta, mutta on arvioitu, että rodussa on edelleen jäljellä noin 70 % hurjasta esi-isästään. Bulldoggi ei hyökkää juuri koskaan, mutta useimmiten se vastaa toisen koiran hyökkäykseen.

 

Englanninbulldoggin rotumääritelmässä viitataan moneen piirteeseen, jotka olivat eduksi härkätaisteluissa. Koiran oli oltava matala, jotta se pystyi hyökkäämään härän sarvien alta. Sillä piti olla suuri ja lähes 90 astetta avautuva suu, jotta se sai otteen myös poskihampaillaan. Suuri suu tarvitsi suuren pään, jossa oli vahva lihaksisto. Massiivinen ja etujaloistaan voimakas koira väsytti härän nopeammin kuin kevyt koira. Sierainten täytyi olla suuret ja sijaita niin, että koira saattoi hengittää esteettä myös silloin, kun se puri härkää. Härän turvasta valuva veri ohjautui nenä- ja poskipoimujen avulla maahan, eikä häirinnyt hengitystä eikä silmiä, joiden oli edullista olla kaukana toisistaan. Etujalkoja korkeammat takajalat antoivat ulottuvuutta silloin, kun koira hyppäsi altapäin kohti härän kaulaa. Lyhytniskainen ja rungoltaan lyhyt ja tiivis koira selviytyi paremmin hengissä, jos härkä onnistui lennättämään sen sarvillaan ilmaan.

 

Nykyinen englanninbulldoggi on puhdas seurakoira. Se tulee hyvin toimeen ihmisten ja eläinten kanssa. Se on luonteeltaan lempeä mutta itsepäinen.

 

Rodun suosio lisääntyy Suomessa

 

Vuonna 2002 englanninbulldoggi pääsi mukaan sadan suosituimman koirarodun listalle Suomessa. Uusia rekisteröintejä oli vuonna 2005 jo yli 170 . Bulldoggeja arvioidaan olevan meillä lähemmäs tuhat.

 

Englanninbulldoggin arvellaan usein olevan erittäin vaativa koira, joka kärsii lukuisista sairauksista. Näin ei ole. Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäluomien sairauksia ja vikoja, ihosairauksia, ns. tiukkaa häntää, allergioita, pehmeästä kitalaesta ja ahtaista hengitysteistä johtuvia vaikeuksia sekä epilepsiaa. Englanninbulldoggien normaali lisääntyminen on monissa tapauksissa vaikeaa ja silloin joudutaan turvautumaan keinosiemmenykseen tai keisarinleikkaukseen. Olennaisesti sairaampi kuin useimmat muut koirarodut englanninbulldoggi ei kuitenkaan ole. Kuten kaikki koirat, se vaatii omistajaltaan säännöllistä huolenpitoa ja hoitoa.

 

Englanninbulldoggin arvioidaan usein tarvitsevan vain vähän liikuntaa. Tämäkään ei pidä paikkaansa. On bulldoggeja, jotka eivät mielellään tee pitkiä lenkkejä ainakaan jos niillä ei ole mitään mielenkiinoista ohjelmaa, mutta on myös bulldoggeja, jotka kävelevät vaivatta useamman kilometrin lenkkejä. Kuten kaikki koirat, myös englanninbulldoggit ovat yksilöitä. Bulldoggin raskaan rakenteen kannalta on tärkeää, että sen lihaksisto pysyy hyvässä kunnossa. Niinpä bulldoggia tuskin voi ulkoiluttaa liikaa.

 

Jalostukseen käytettävän englanninbulldoggin on oltava luonteeltaan terve, itsevarma ja tasapainoinen. Niissä ei saa esiintyä arkuutta eikä vihaisuutta ihmistä kohtaan. Tavoitteena on säilyttää englanninbulldoggin seurakoiralle soveltuva luonne.

 

Rotua harrastava yhdistys Suomen Englanninbulldoggiyhdistys – Finska Bulldogsföreningen ry on toiminut vuodesta 1971. Yhdistykseen kuuluu hieman yli 400 jäsentä. Yhdistys julkaisee ”RuttunaamaUutiset” –lehteä ja järjestää vuosittain englanninbulldoggien erikoisnäyttelyn, johon pyritään saamaan arvostelutuomari rodun kotimaasta. Yhdistys kuuluu Suomen Kennelliittoon, Suomen Seurakoirayhdistykseen ja Helsingin Seudun Kennelpiiriin.